Nuori karkotuspäätöksen saanut mies teki 28.1. itsemurhan Joutsenon
vastaanottokeskuksessa. Helsingin Sanomien uutisoinnissa 30.1.
vastaanottokeskuksen johdon edustajat kuvaavat asukkaiden lisääntyviä
mielenterveyden ongelmia mahdottomassa elämäntilanteessa.
”Yleisellä tasolla voin sanoa,
että olivat turvapaikanhakijat säilössä tai ei, masennus on yleistä”, Kähkönen
sanoo. Jäppisen mukaan monelle säilössä olevalle on määrätty mielialalääkkeitä.
”Kokemus säilöönotettuna olemisesta ja käännyttämisen odottamisesta on monelle
ahdistava yhdistelmä. Emme voi vaikuttaa kokonaistilanteeseen tai siihen,
kuinka kauan ihmiset joutuvat täällä odottamaan, mutta pyrimme kaikilla tavoin
tekemään täällä olon siedettäväksi. Työntekijät tarjoavat keskusteluapua, ja
asiakkaat pääsevät myös psykiatrille, jos he haluavat.”
Johdon kuvaus asukkaiden epätoivoisesta tilanteesta on karu.
Mielialalääkityksen määrääminen helpottamaan oloa panee miettimään, kuinka
kauas lääketieteellinen ymmärrys voi etääntyä ihmisen välittömän
elämäntilanteen merkityksen tunnistamisesta. Vai lieneekö kyse ammattilaisen
yritystä hallita omaa avuttomuuttaan ainoalla välineellä, joka hänellä on
käytössään?
